Kuuntelen Lostprophetsia. Se rokkaa. Sitten soimaan Poets of the Fallin uusi levy, jonka sain. Sekin rokkaa. Kävelen kirjahyllylleni ja ihailen taas Robbie Williams- kalenteria. Jalkojani palelee, laitan uudet vaaleanpunaiset villasukkani jalkaan. Menen olohuoneeseen ja kysyn siskoltani, milloin saan katsoa Disneyn Pienen merenneidon. Hän ei edes kuule, on niin uuden pelinsä pauloissa. Kysyn iskältä, haluaisiko hän pelata Aliasta. Hän kuitenkin toteaa, että illemmalla sitten. Niinpä tietysti. Puraisen suklaajoulupukilta pään poikki. Avaan vaatekaapin ja puen uuden paitani päälle. Siinä on tähtiä, äitini osti sen. Kokeilen vielä kerran asentaa uutta Sims- peliä, mutta ei auta; tarvitsen The Sims 2- pelin ensin. Otan taas esiin valkoisen kirjekuoren ja varmistan, että H&M:n lahjakortti on tallessa. Siellähän se. En jaksa olla koneella, vaan jätän sen hurisemaan ja kaadun sänkyyn. En saa unta. Ihailen uusia pyjamahousujani, niissä on sydämiä. Haluan lukea jotain. Haen Houkutuksen. Joo, tämä on ihana kohta.

Joulu ei tuottanut pettymystä. Eihän se ikinä tuota. Olin hyvällä tuulella eilen. No, ei ihme, olihan joulu. Menimme siskoni kanssa juoksentelemaan pihalle tosi pitkät tähtisädetikut kädessä. Kissamme pelästyi ja kiipesi puuhun. Sytytimme lyhtyihin kynttilöitä, ja veimme kynttilän edellisen kissan haudalle. Sytytimme myös sisällä kaikki mahdolliset kynttilät, ja tuli erittäin kuuma. Onneksi huoneeni on melkein aina kylmä. Laitoimme joululauluja soimaan ja äitini pakotti minut soittamaan pianoa. Sitten söimme, edessäni pöydällä oli kulho täynnä jotain mätiä. Sitä ei syönyt muut kuin iskä, enkä ihmettele. Avasimme lahjat, ja vaari toimi joulupukkina (tosin hänellä oli tavallisten vaatteidensa lisäksi vain tonttulakki). Olin tyytyväinen lahjoihini. Sain lähes kaiken minkä pyysinkin, ja myös sellaista jota en toivonut.

Olette ihania perhe. Olette ihania isovanhemmat. Hyvää joulua, näin päivän myöhässä.