Näin viime yönä unen.
En muista keitä siinä oli minun lisäkseni, tai mitä siinä oikeastaan tapahtui.
Mutta muistan missä olin siinä unessa. Olin Thaimaassa, tasan kolme vuotta sitten.
Seisoin rannalla ja näin horisontissa valkoisen viivan, joka läheni ja suureni koko ajan. Alkoi kuulua kovaa huminaa. Kauhuissani tuijotin, kun hyökyaalto tuli korkeana minua ja miljoonia muita kaupunkilaisia kohti. Se iski maahan, kaikki pimeni, voiko unessa mennä tajunta? Jos voi, niin minulta meni. Seuraavan kerran heräsin jossain autiossa käytävässä. Ikkunat olivat rikki. Käytävällä oleva ovi aukesi, ja sieltä tuli ulos ihmisiä, paljon tuttujanikin. Kaikki puhuivat yhteen ääneen, että kohta tulisi uusi tsunami. Muistan laittaneeni kännykkäni taskusta johonkin, ettei se tippuisi. Otin koko asian yllättävän rauhallisesti, ihan kuin en olisi tajunnut että kohta tulee uusi hyökyaalto.
Unen lopusta en muista muuta kuin että lähdimme soutamaan jonnekin.

Aamulla ihmettelin unta. En ole ajatellut koko tsunamia pitkään aikaan, miten se yhtäkkiä tuli mieleeni?
Kunnes sain vastauksen maikkarin kymppiuutisista. Tänään on kulunut kolme vuotta tsunamista. En ollut tajunnut sitä, vaikka mietin asiaa koko päivän! Ja nyt olen ihmeissäni.
Miten näin unta siitä, vaikken edes muistanut että se ylipäätään tapahtui?
Ehkä joku aivojeni viimeinen perukka tajusi sen ja halusi muistuttaa, kuinka iso katastrofi se oli.

Jännä juttu, tämä ihmisen mieli.