Voiko kukaan koskaan täysin rehellisesti sanoa, että on onnellinen? Minä voisin sanoa tällä hetkellä, että olen. Olen onnellinen, pitkästä aikaa. Mutta ikinä ei voi kaikki olla niin hyvin, ettei tarvitse huolehtia mistään. En ainakaan usko niin. Sillä eihän kukaan ole täydellinen. Mutta ei koko ajan tarvitse murehtia, huolet voi heittää hetkeksi päästä huoneen nurkkaan lojumaan ja pitää hauskaa. Niin minä yritän tehdä.

"Olittekste sängyllä ku pussasitte?"
Hiljaisuus.
Huutoa, naurua, kikatusta.
"Kai teillä oli sentään vaatteet päällä?"

Tänään oli hauska päivä. Ja huominen jännittää. Näen sen kivan pojan, josta niin tykkään. Toivon, ettei hän ole muuttunut viime kesästä, ja toivon ettei kaksi vuotta ole mitään. Sillä hei; ikä on vain numero!