Fiilisteltiin vähän.
Syötiin vähän.
Katsottiin vähän telkkaa.
Kuunneltiin vähän musiikkia.
Katsottiin vähän tosi hienoa diaesitystä.
Juteltiin vähän.

Ja naurettiinkin, ihan vähän vain.

Elämä ei olisi mitään ilman näitä kahta tyyppiä.

                                          Ystävät ovat perhe jonka itse valitsemme.
                                           (en tiedä kuka tuon on sanonut, mutta fiksu hän näköjään on)

Jihuu taksvärkkipäivä.
Vain meidän iskä voi tulla aamulla puoli yhdeksän sanomaan: "Ylös, nyt on työpäivä. Tienaamaan!" Tai jotain sen suuntaista.
En kuullut ihan tarkalleen sitä oman huutoni seasta.