Minulla on yhä uskomaton fiilis kaikesta. Rippileiristä, sen tapahtumista, rippijuhlista, ystävistä, siitä miten kaikki menee niin nopeasti. Kesälomaa on jäljellä tasan kaksi viikkoa enkä tajua miten saan kaikki tungettua niin pieneen aikamäärään. Kai se sitten jotenkin on mahdollista, tai sitten sitä pitää jatkaa syksyn puolelle. Riparini kesti kaksitoista päivää mutta se tuntui enemmänkin kahdelta päivältä.

Ja kuten jo tuossa edellisessa kirjoituksessani totesin, leirin alku ei ollut kauhean hyvä, olin yksinäinen enkä tuntenut kuuluvani joukkoon. Mutta sitten tuli se legendaarinen päivä - tiistai 24.7. Päivämäärä joka on kaiverrettu rippiristiini, päivä jolloin jokainen leiriläinen tuli uskoon ja tunsi enkelien ja Pyhän Hengen läsnäolon ympärillään. Se kuulostaa oudolta mutta voin sanoa; sen todellakin tunsi. Oloni oli pökerryttävän hyvä sen kokemuksen jälkeen. Se oli unohtumatonta.

                                             Älä pelkää.
                                             Minä olen
                                        lunastanut sinut.                           Ihminen
                                        Minä olen sinut                           suunnittelee
                                       nimeltä kutsunut,                             tiensä,
                                       sinä olet minun.                           mutta Herra
                                  Kun kuljet vesien halki,                   ohjaa hänen
                                     minä olen kanssasi,                        askeleensa.
                                  kun virtojen poikki,                             Snl. 16:9
                                       ne eivät tempaa
                                       sinua mukaansa.
                                             Jes. 43:1-2