Rakastan lentokenttiä. Varsinkin Helsinki-Vantaa -lentokenttää, se ei ole liian iso eikä liian pieni eikä mikään sokkelo, jossa portit löytää vain kartan avulla. Rakastan niitä kahviloita, sitä hienoa puukapistusta keskellä rakennusta, niitä isoja ikkunoita joista näkee, kun koneet lähtevät. Rakastan kaikkea siinä lentokentässä.

Olen matkustanut elämäni aikana melko paljon. Joskus kauan sitten äitini sanoi, että saisimme joko koiran tai matkustelisimme. Näköjään valitsimme matkustamisen, koska koiraa meillä ei (valitettavasti) ole. Matkustin ensimmäisen kerran jo ennen syntymääni, olin äidin mahassa. Siitä eteenpäin olemme lähteneet jonnekkin säännöllisesti. Olen käynyt muistaakseni yhdeksässä paikassa tähän mennessä. Plus Ruotsi ja Viro. Olemme olleet tähän asti vain Euroopassa ja lentomatkat ovat olleet n. 6 tuntia per suunta. Nyt matkaa on ainakin puolet enemmän, kun menemme Etelä-Amerikkaan. Amerikka, mikä ihana sana. Kuulostaa niin epätodelliselta. Vasta, kun jalkani koskettavat Brasilian maata, uskon että olemme oikeasti siellä.

Hui kamala. Nyt alkoi jännittää.