Kyllä minä kohta teen sen fysiikan jutun. (mistä lyödään vetoa että huomenaamulla bussissa kuuluu kova "ai niin!" ei, niin ei todellakaan tule käymään.)

Eilinen päivä oli erilainen.. mutta kivalla tavalla.
Toinen ystäväni sen sanoi, totesi, mikä ystävyydessämme on vikana. Enkä nyt tiedä onko se vieläkään korjattu, ei mikään ystävyys voi olla täydellinen, kuten ei meidänkään. Ramppasin liikuntasalin ja pukuhuoneiden väliä kun muut heittelivät koreja ja odotin, että kellonaika muuttuisi pieneksi kirjekuoreksi. Viestit olivat aivan kuin itse kirjoittamiani. Menevätkö ajatuksemme todellakin näin samaa rataa? Sitä se monen vuoden yhdessäolo kai teettää.

Viestien jälkeen tunsin oloni huolettomaksi ensimmäisen kerran tällä viikolla. Ja oloni on sellainen vieläkin, varsinkin sen hulvattoman bussikeskustelun ja liikunnantuntien jälkeen.

Olisiko kaikki nyt edes jotenkuten hyvin?
Ai niin, yksi asia vaivaa vielä mieltäni.

Tykätä vai eikö tykätä?