Perjantaina taas kerran tajusin, etten tulisi kerta kaikkiaan toimeen ilman parhaita ystäviäni. Onhan minulla kavereita, ehkä noin viisi ystävää, mutta kukaan ei ikinä tule olemaan minulle yhtä läheinen ja rakas kuin nämä kaksi tytteliä. Syötiin patonkeja, katseltiin ihana leffa ja ihan kiva ohjelma, tanssittiin diskovalojen loisteessa ja törmäiltiin toisiimme. Sitä ennen luisteltiin ja ryöstettiin toisten lapasia ja kaulaliinoja. Oli muuten ihan mahtavaa, kiitos. <3

Enää viisi päivää. Silloin en mene kouluun, vaan ajan perheeni kanssa lentokentälle Helsinkiin ja sieltä lentäen eteenpäin Pariisiin. Ja sieltä .. niin, sieltä moooonen väsyttävän tunnin lentomatkan Rio de Janeiroon. Mutta se kannattaa, olen varma siitä. Ja onhan minulla sentään ainakin seitsemän kirjaa matkaluettavana, saa kyllä nähdä riittääkö sekään, koska paluumatka on yhtä pitkä.

Ja tänään sain nähdä, kuinka iso uudesta huoneestani oikeasti tuleekaan. Varmaan kaksi kertaa nykyistä huonettani isompi! No, ei nyt ihan. Mutta se on ihan suunnaton! Remontti on kyllä vasta aluillaan, mutta odotan jo innolla uutta huonetta. Kyllä tekin, jos olisitte majailleet kahdeksan vuotta tälläisessä kopperossa, jossa minä asun.

Ei muuta, Maiju kuittaa.

Hate me for everything i didn't do
For you