Olen kipeä. Kolme päivää koulussa ja minulla on kuumetta. Ja oudointa on, ettei minulla ole hajuakaan, mistä tämä kuume tuli. Mutta minulla ei ole ollut varmaan koskaan näin kamalaa päänsärkyä, ihan kamalaa.

Niin, siis, koulukin alkoi, mainitsinko? Olen yhdeksännellä, aika jännää. Ollaan peruskoulun viimeisellä luokalla, yläasteen vanhimpia. Vau.
Ysillä olemisessa on niin huonoja kuin hyviäkin puolia, ja kaksi asiaa ovat mielestäni erittäin paljon niihin huonoihin kuuluvia. Ensinnäkin kokeet, kaiken maailman valtakunnalliset ja muut, niitä pelkään jo valmiiksi. Ruotsinmaikkamme pelotteli, että loppukeväästä meillä on pari kolme viikkoa pelkkiä kokeita lähes joka päivä, menin shokkiin.
Toiseksi on se kylmä tosiasia että minne mennä ysin jälkeen. Yhteishaut lähenevät päivä päivältä vaikka niihin vielä onkin aikaa. Jos vielä ennen ysin alkua suurinpiirtein tiesin, minne hakisin, niin ekan opon tunnin jälkeen en enää todellakaan tiennyt. No, lukioon varmaan menen, mutta siinä se kysymys; mihin lukioon?
Tykkään kirjoittaa, vaikka sitä ei ehkä uskoisikaan (hahhah), ja haluaisin tulevan ammattini liittyvän jotenkin kirjoittamiseen tai muussa tapauksessa johonkin media- tai mainosalaan. Joten haen varmaankin Lahden ilmaisulukioon, mutta minua hirvittää kaikenlaiset pääsy- ja soveltumiskokeet mistä opomme höpötti.
Voisin ihan hyvin jäädä tänne oman paikkakuntani lukioon, sillä opetus on tosi hyvää ja luultavasti parhaat ystävänikin hakevat sinne. Mutta silti tuntuu jotenkin siltä, että haluaisi nähdä jotain muutakin. Minkälaista jossain muussa koulussa on, millaisia ihmisiä siellä on? Vaikka minulla onkin maailman parhaat ystävät, on minulla myös tarve tutustua uusiin ihmisiin. Ja minä todella haluan opiskella juuri sille alalle mille.. haluan. Ja jos se ei onnistu paikkakuntamme lukiossa, en varmaankaan jää sinne.

Ongelma on vain siinä, kun en vieläkään tarkalleen tiedä, mitä haluan.
Huoh.