Se oli sitten siinä. Kahdeksas kouluvuosi meni kuin siivillä, varmaan siksi että seiskalla oli niin pelottavaa, että yksi koulupäivä tuntui vuodelta. Syksyllä sitten - hrrr - luokka on 9D. Outoa. Kirjoitan varmaan silti kaikkialle 8D, samoin kuin muuttaessamme uuteen osoitteeseen, kirjoitan kaikkialle totutusti 166. (edellinen osoitteemme, tien nimi ei vaihdu) Vanha on hidas oppimaan. (joopajoo)

Vietin kesäloman ensimmäisen päivän Ikeassa, hurraa. Ensimmäiset kaksi tuntia olivat mukavia, seuraavat kaksi tuntia väsyttäviä ja loput neljä tuntia piinaavia. Kaikki olivat niin väsyneitä että vain tiuskivat toisilleen, enkä kyllä ihmettele. Väsyttävä kauppa kaiken kaikkiaan, mutta hienoja sisustusjuttuja minä sain. Ja meni jopa niin hyvin, että pikkusiskoni sai rikottua upouuden valokuvakehyksen kotimatkalla. Hurraa, toistamiseen.

Mutta silti tuntuu, että leijun. "Soitan huomenna <3" Vain pari hassua sanaa sai minut silti hymyilemään typerästi ja hyppimään tasajalkaa. Ja tulihan se soitto, ja lisää hassuja, mutta ihania sanoja. Olen onnellinen.

Ja huomenna toinen maailman ihanimmista ihmisistä saapuu uljaalla ratsullaan, My Little Ponylla, meille. Tuskin maltan odottaa. <3